Lavansaaren naisen kansallispuku - mallipuku

Lavansaaren naisen puku on uusi koottu ja tarkistettu kansallispuku. Puku julkaistiin vuonna 1981.

Lavansaaren naisen kansallispuku on Suomen kansallispukuneuvoston historian ensimmäinen pukuhanke, joka toteutettiin alusta alkaen yhteistyössä tilaajayhteisön kanssa. Suomen lahdella sijaitseva Lavansaari jäi viime sodan jälkeen Neuvostoliiton alueeksi. Saarelaista kulttuuria tallentamaan ja säilyttämään perustettu Lavansaarelaisten kalastajien seura ja sen perinnetoimikunta puheenjohtaja Vuokko Strömbergin johdolla organisoi saarelaisen kansanomaisen pukuaineiston keruun ja kansallispuvun mallipuvun valmistamisen. Aineistossa näkyy Lavansaaren sijainti Suomen ja Viron välissä ja se on suomalaisen näkemyksen mukaan virovaikutteinen.

Kansallispuvun esikuva-aineisto ajoittuu 1800-luvun loppupuolelle. Ylispaidan nyytinkipitsihelma erottaa puvun nimenomaan Suomenlahden saaristoon kuuluvaksi.

Paidat

Suomenlahden saarilla ja Virossa oli käytössä samantyyppinen ylispaita, jonka helma on koristettu punavalkeilla nyytingeillä ja punaisella nauhalla. Hihansuut, halkio ja olkapäät on kirjottu punaisin ristipistoin. Hihasuu on poimutettu niin, että suuosa muodostaa kapean röyhelön. Suu on koristettu punaisin pykäpistoin. Poimulankojen päällä on punaisella kirjottu kaitale. Punaisella kirjottu on lavansaarelaisittain pilkutus.

Ylispaidan alle puetaan pitkä, hihaton hankkipaita.

Hame

Ympärikkö on lavansaarelainen nimi hameelle. Nimi on kuvaava kansanomaiselle hameelle, jossa hameen pituus on yhtä kuin kudotun kankaan leveys ja jossa on yksi sauma. Kangas on puolivillainen ja ripsiksi kudottu. Se on kapearaitainen ja yleissävyltään punavoittoinen. Hame on kapeasti laskostettu. Helmassa on punaisesta villalangasta tehty palmikko.

Esiliina

Kangas on pellavapalttinapohjainen ja painokuvioinen. Kukkakuvio on punaruskeavaltainen. Sama kuosi esiintyy mm. eteläruotsalaisissa ja virolaisisssa kansanpuvuissa. Esiliinan väljyys on koottu laskoksiksi. Vyötärökaitaleena ja solmimisnauhoina on sama ripsiksi kudottu pirtanauha, jonka loimilangat on sidottu koristeellisiksi tupsuiksi. Lavansaarelaiset nimitykset esiliinalle ovat esvaate ja polle.

Viitta

Viitta on päällysvaate, jota kutsutaan myös sikäläisittäin hameeksi. Viitan kangas on paksua, valkeata sarkaa. Viitta on karjalaiseen tapaan hihallinen ja kiiloin levitetty. Kauluskaitale, joka jatkuu vasemman etureunan koristeena, on punainen. Viitan kiinnittiminä on kaksi luonnonvalkoisesta ja indigon sinisestä pellavalangasta palmikoitua nauhaparia.

Koru

Paidan halkiossa on punospistoreiät, joihin hopeinen paljinsolki pujotetaan.

Päähineet

Aikuisen naisen päähine on huntu. Se on pellavapalttinainen neliö, joka taitetaan kolmikulmaiseksi ja sidotaan päähän sykerön päälle. Sykerö oli alun perin hiuslaite, joka nykykäytössä on muunnettu vanusta ja kankaasta tehtyyn rakennelmaan. Sykerö tukee ja kohottaa huntua otsalla. Huntu sidotaan päähän kiinteästi ja sen kulmat ovat niskassa päällekkäin.

Tytön päähine on silkki, kovetettu nauhapäähine, joka on päällystetty ruudullisella silkkinauhalla. Nauhan päät ulottuvat puoliselkään.

Vyö

Vironvyö on leveä, poimittukuvioinen pirtanauha, joka on väriltään punavoittoinen. Tässä puvussa se on viitan vyö. Vironvyötä voi käyttää myös hameen päälle sidottuna.

Sukat ja jalkineet

Mustan ja punaisen raidalliset villasukat, jotka sidotaan tummanpunaisilla sukkasiteillä tai valkoiset sileäneuleiset puuvilla- tai villasukat.

Lavansaarelaisen mallin mukaiset passelkengät, jotka ovat yksipohjaiset ja värjäämättömästä nahasta tehdyt. Myös mustat nauhakengät tai avokkaat sopivat.