Suomalainen kansallispuku

Mikä kansallispuku on?

Kansallispuvut ovat pukuhistorian asiantuntijoiden nykykäyttöön kokoamia uusintoja kansan perinteisistä ja yksilöllisistä juhla-asuista. Asuja käytettiin 1700- ja 1800-luvulla. Kansallispuvut perustuvat alueensa ja aikakautensa tyypillisiin kansan pukeutumistapoihin.

Ensimmäiset kansallispuvut koottiin Suomessa 1800-luvun jälkipuoliskolla, joka oli kansallisromantiikan aikaa. Silloin ihailtiin kansan käsityötaitoa naapurimaiden ja keskieurooppalaisten mallin mukaisesti. Kiinnostuttiin myös kansan pukuperinteestä, jonka yleismuoti oli syrjäyttänyt koko maassa 1800-luvun loppuun tultaessa.

Kansallispuvussa elää kansanpukuun omaksuttu muoti

Kansan eli rahvaan käyttämät perinteiset juhla- ja arkivaatteet muuttuivat hitaasti ja niissä oli paikallispiirteitä. Kansa omaksui ylemmiltä säädyiltä muotipiirteitä ja sovelsi niitä omaan pukeutumiseensa. Ylemmät säädyt pukeutuivat eurooppalaisen muodin mukaisesti kukin säädylleen sopivalla tavalla. Yleismuoti syrjäytti kansan perinteisen juhlapukeutumisen 1800-luvun loppuun tultaessa.

Yli 400 kansallispukumallia yli sadan vuoden aikana

Kansallispukumalleja on tänään Suomessa nelisensataa, joista yli puolet on suomenkielisiltä alueilta ja vajaa puolet suomenruotsalaisilta alueilta. Malleja ovat koonneet eri vuosikymmeninä lukuisat tutkijat ja virkamiehet. Kokoamis- ja tutkimusperiaatteet ovat vaihdelleet.

Tutkimusta on tehty aikansa tiedon perusteella, mikä ei vähennä pukujen arvoa juhla-asuna. Ensimmäiset kansallispuvut koottiin 1800-luvun loppupuolella kansallisromanttisen aatteen innoittamana. Kansallispukujen julkiseksi ensiesiintymiseksi mainitaan vuosi 1885, jolloin kansallispukuiset neitoset esiintyivät Venäjän keisariparille näiden vieraillessa Suomessa.

Kansallispukututkimuksen periaatteet ovat vaihdelleet aikojen kuluessa. Kansallispukujen kokoamiseen on vaikuttanut esimerkiksi yleismuoti: joistain puvuista on jätetty esiliina pois, hameiden helmat on lyhennetty polvipituisiksi, puvut on tehty kevyemmistä kankaista. Kansanomainen valmistustapa korvattiin uudemmilla ratkaisuilla.

Ensimmäiset kansallispukumallit kokosi fil. tri Theodor Schwindt (1851-1917). Schvindt julkaisi 1899 kahdeksan jo käytössä ollutta kansallispukumallia Koti ja Yhteiskunta -lehden käsityöliitteinä. Liitteet sisälsivät väripiirrokset ja selostukset mm. Houtskarin ja Säkylän pukuihin. Schvindt julkaisi vuonna 1902 Suomalaisia kansallispukuja -kirjassaan kahdeksan uutta pukua, mm Kaukolan miehen puvun.

Schvindtin jälkeen tutkimusta teki kansatieteen professori U.T Sirelius (1872-1929). Sirelius julkaisi 1921 ja 1922 kirjat Suomen kansallispukuja l ja ll. Kirjoissa esitellään 16 uutta naisen kansallispukumallia, kuten Kaukolan ja Mouhijärven sekä Härmän -Isokyrön seudun puvut.

Fil. maist. Tyyni Vahter (1886-1966) teki pukututkimusta 1930-1950-luvuilla. Vahter kokosi yhteensä lähes sata naisen ja miehen kansallispukumallia, mm. Säkylän naisen puvun 1950.

Vahterin jälkeen professori Toini-Inkeri Kaukonen (1913-1994) kokosi virkatöidensä ohella kolmisenkymmentä kansallispukumallia, joista useat ovat savolaisille paikkakunnille. Kaukonen oli Suomen kansallispukuneuvoston kansallispukuraadin jäsen neuvoston perustamisesta lähtien.

Monet muut tutkijat ovat koonneet virkatöidensä ohella kansallispukuja ennen Suomen kansallispukuneuvoston perustamista 1979.