Tuutarin naisen kansallispuku

Tuutarin naisen kansallispuku. Kuva © Helmi Vuorelma Oy

Säppäli © Suomen käsityön museo

Pukua myy

Puvusta voi tiedustella Suomen Perinnetekstiilit Oy:sta >

Kuvat:
© Helmi Vuorelma Oy
© Suomen käsityön museo

Tilaajayhteisö
Helmi Vuorelma Oy

Valmistumisvuosi
1989

Asiantuntijat
Kansallispukuraati
Tutkija Ildik Lehtinen

Tuutarin naisen kansallispuvun esikuva on Inkeristä, Tuutarin pitäjästä. Se on 1880-luvulta peräisin oleva äyrämöistytön juhlapukukokonaisuus, joka on tallennettu Suomen kansallismuseon kokoelmiin. Sama puku on ollut mallina myös aikaisemmalle Tuuterin kansallispuvulle, jonka Theodor Schvindt kokosi 1890-luvulla ja jonka yksínkertaistetumman mallin Tyyni Vahter julkaisi vuonna 1936. Suomen kansallispukuneuvosto palautti vuonna 1989 puvun esikuva-aineistoaan vastaavaksi ja puvun nimi korjattiin Tuutarin naisen kansallispuvuksi.

Puvun osat

Rekkopaita

Rekkopaita eli peräpaita on valmistettu erilaisista valkoisista kankaista: ylisosa on pellavaista murtikaista eli ristitoimikasta, hihat ovat ohutta pellavapalttinaa, alaset paksua. Rekko on melko kookas ja kirjottu tiheästi pykälittäin värikkäillä villalangoilla. Hihojen yläosat, perät, on kirjottu värikkäillä villalangoilla ristipistoin niin, että kirjottu alue on suorakulmio ja osa pistoista on miehustan puolella. Hihansuut on vetopoimutettu siten, että suu jää röyhelöksi. Sen reunat on vahvistettu rullapäärmeellä, jonka yli on ommeltu moniväriset pykäpistot. Poimulangat peittyvät isketyn palmikon alle ja tämän päät ovat hihansuiden sulkimina. Pääntiekaitale on kirjottu virvittäin. Halkion päärmeet on kiinnitetty luotospistoin.

Solki

Halkion sulkimena on messinkinen, kaiverruksin koristettu paljinsolki, joka pujotetaan paidan halkion lankasilmuihin.

Hartuushame

Hameen kangas on tummansinistä vanutettua villaripsiä. Leveä hameosa on koottu viidestä pietimestä. Hartuuksiin kuuluvat olkaimet ja hameen kaulus. Ne on tehty punaisesta verasta ja kirjottu pääosin villalangoilla. Olkaimia ja kaulusta reunustaa kapea nauha. Hartuuksien takaosassa on koristenauha, listi. Hameen halkio on reunustettu kapealla punaisella verkakaitaleella ja erivärisillä ristipistoilla. Hameen helmassa on kapea verkakaitale.

Esiliina

Esiliina on valkoista puolipellavaista tai pellavapalttinaa. Esiliina on laskostettu. Siihen on kiinnitetty leveä helmus, jossa on etupistokirjontaa. helmusta kiertää iskuhapsu. Kirjonta ja hapsu on tehty värikkäillä villalangoilla. Esiliinan nauhoina ja vyötärökaitaleena on pitkä ja leveä punavihreä ristikkonauha, joka on tehty villalangoista. Nauhan päät on huoliteltu ja niihin on kiinnitetty kirjavat tupsut. Esiliina solmitaan vyötäisille niin, että nauhan päät jäävät eteen.

Vironvyö

Leveätä moniväristä pirtanauhaa, jossa on poimitut kuviot, sanotaan vironvyöksi. Tässä puvussa se on niin pitkä, että sen tupsut ulottuvat lähes hameen helmaan takana, kun vyö on kierretty pari kertaa vyötäisten ympäri. Tupsut ovat hyvin kookkaat ja moniväriset. Ne muodostuvat nauhan loimilangoista ja päihin kuteeksi pujotetuista tupsulankanipuista.

Päähineet

Naineen naisen huntu puuttuu esikuvista ja myös kansallispuvusta. Tytön päähineenä on säppäli. Se on pahvilla tuettu pantamainen päähine, jossa alustana on punainen verka. Vuorina on punapohjainen painokuvioinen puuvilla. Panta on koristettu kiilleliuskoilla, joiden päälle on kiinnitetty liuskojen väleistä tinanastanauha ja sen molemmin puolin nauhat helmistä. Tinanastat on koottu villalangalla nauhaksi ennen kiinnitystä. Lopuksi on keskelle eteen kiinnitetty helmistä koottu neliö.

Sukat

Vanhakantaiseen äyrämöispukuun kuuluvat tummat sukat. Kansallispukukäyttöön ovat vakiintuneet valkoiset, sileäneuleiset sukat.

Jalkineet

Värjäämättömästä nahasta tehdyt yksipohjaiset jalkineet. Mustat, kansallispukukäyttöön soveliaat jalkineet sopivat tähänkin pukuun.

Lähteet

Suomen kansallispukuneuvoston tutkimusarkisto.