Lopen naisen kansallispuku

Lopen naisen kansallispuku. Kuva © Suomen käsityön museo / Suomen kansallispukukeskuksen kokoelmat, Lasse Keltto 2003
Pukua myy

Minna Koskinen >

Tilaajayhteisö
Loppi-seura ry

Valmistumisvuosi
2002

Puvun asiantuntijat
Kansallispukuraati
FM Leena Willberg

Lopen naisen kansallispuku on siinä mielessä poikkeus muista kansallispukuneuvoston mallipuvuista, että se on valmistettu painetuista kankaista ja teollisesti kudotuista alkuperäisen kansanomaisen aineiston mukaisesti. Puvun esikuva-aineisto on Kansallismuseon ja Hämeen museon kokoelmissa. Se ei ole tyypiltään yksinomaan kansanomaista. Pukukokonaisuus on moniosainen ja antaa mahdollisuudet osien yhdistämiseksi erilaisiksi kokonaisuuksiksi.

Painokankaat ovat edelleen ostotavaraa ja siksi puku muuttaa koko ajan ulkonäköään vaihtuvien, 1800-luvulla käytettyjen mallien mukaan tehtyjen painokangaskuosien uusintojen mukaan. Puku on röijyllinen ja liivitön. Tukevasti topattu päällysnuttu on ensimmäinen laatuaan kansallispuvuissa. Runsas painokankaiden käyttö on myös uutta kansallispukumaailmassa.

Sukututkimus, paikallisen historian tuntemus sekä halu tallentaa myös pukeutumisen kulttuuri osaksi kotiseutututkimusta ja tuntemusta olivat kansallispukuhankkeessa keskeisiä. Loppi-Seura ry. ja kulttuurisihteeri Tuula Pirinen toteuttivat herkkävaistoisesti tämän ajatuksen ja hallinnoivat pukuhanketta sujuvasti. Minna Peltovuori teki Lopen kansallispuvun kokoamistyöstä lopputyönsä.

Alusmekko

Pukeutumisen historia kertoo alusmekoista, joihin pukeuduttiin, kun sää oli lämmin. Muutoin lähes läpikuultava, ohuesta ja tiiviistä pellavapalttinasta tehty alusmekko toimi puvun paitana. Mekko on pitkä. Yläosa on vartalonmukainen, avarapäänteinen ja nauhoilla suljettava. Mekon halkio on selässä. Hihat ovat kapeat. Helmaosa ulottuu puolisääreen. Kangas on ohutta, tiivistä pellava- tai puuvillapalttinaa.

Hameet

Hame on takapainoisesti laskostettu ja niin pitkä, että se tarvitsee kannattimikseen olkaimet, joiden avulla hame asemoidaan rintojen alle. Hame voidaan tehdä niistä painokankaista, jotka kulloinkin on valittu juuri tähän pukuun sopiviksi.

Röijyt

Pukuun liittyy kaksi röijymallia. Molemmat ovat lyhyitä ja lampaanlapahihaisia. Toinen on tehty punaisesta villadamastista, toinen painokankaasta. Röijyt on suljettu neuloilla. Painokankaisia ja villakankaisia osia voi yhdistää toisiinsa.

Esiliinat

Molemmat esiliinat ovat kookkaita ja rinnan alle puettavia, tarpeen vaatiessa neuloin paikoilleen asetettuja. Esiliinat ovat valkeita ja harsokankaisia, joista toinen on kuviolliseksi kudottu. Kuviottomassa on leveä helmapäärme.

Huivit

Silkkihuivi tai ohuesta pellavapalttinasta tehty.

Koru

Hopeinen levyriipus.

Päähineet

Punainen silkkinauha on tytön päähine, aikuisella on tykkimyssy. Myssyn tykkipitsi on tyllille kirjottu tai pellavaharsosta pliseerattu.
Toinen kopista on päällystetty vaaleansinisellä kirjotulla silkillä, toinen mustalla.

Takki

Takki eli päällysnuttu on pitkä, tummansinisestä sarasta valmistettu vaate, jossa on toppavuori. Hihat ovat kiinnitysreunoiltaan laskostetut. Kaulus on laakea. Nutussa on tyköistuva yläosa ja poimutettu helma. Nuttu on terein koristettu.

Sukat

Sukat ovat valkoiset, sileäneuleiset.

Jalkineet

Mustat, matalat, balleriinamalliset avokkaat tai nauhakengät.

Lähteet

Suomen kansallispukuneuvoston tutkimusarkisto.