Kivennavan naisen äyrämöispuku

Kivennavan naisen äyrämöispuku © Suomen käsityön museo / Suomen kansallispukukeskuksen kokoelmat, Ulla Paakkunainen 1999
Pukua myy

T:mi Soja Murto >

Kuva:
© Suomen käsityön museo / Suomen kansallispukukeskuksen kokoelmat, Ulla Paakkunainen 1999

Tilaajayhteisö
Kivennavan Pitäjäseura ry

Valmistumisvuosi
1994

Puvun asiantuntijat
Kansallispukuraati
tutkija Leena Pursiainen

Kivennavan pitäjä sijaitsi äyräpään kihlakunnassa Karjalan kannaksella. Keskeinen osa esikuvamateriaalista on kivennapalaisten omista kokoelmista, täydentävä osuus on peräisin Kansallismuseon ja Etelä-Karjalan museon kokoelmista.

Rekkopaita

Paidan pääntiekaitale ja etumus, rekko, on kirjottu villalangalla virvittäin. Kirjontalangoista muodostuu rekon halkiottomaan reunaan hapsutus. Pääsävynä kirjotuissa osissa on kullanpunainen, jota on höystetty keltaisella, valkoisella ja tummansinisellä. Rekkokangas on vetopoimutettu. Kirjottu alue ulottuu yli rekkokankaan. Paidan halkio on rekon vieressä vasemman käden puolella. Se suljetaan paljinsoljella tai nyörillä. Hihat ovat leveät ja kiinnitysreunoistaan laskostetut, suistaan vetopoimutetut. Rannekkeet ovat leveät, koristelemattomat, kiinnittiminä lankanappi ja -silmu. Paita on pitkä, alasellinen. Ylisosa on tiivistä puolipellavapalttinaa. Alaset on tehty ylisiä karkeammasta palttinasta.

Koru

Hopeinen paljinsolki on melko kookas ja kaiverruksin koristettu. Sen sijaan voi käyttää halkion sulkevaa nyöriä.

Hameet

Musta ja punainen hame ovat kevyesti vanutettua sarkaa ja viidestä pietimestä tehdyt. Ne ovat laskostettuja. Molemmissa on punainen verkahelmus.
Mataranpunaisessa hameessa on harvakseltaan poikittaisia lampaanmustia lankaraitoja. Niiden välit ovat epätasaiset ja ne eivät osu kohdakkain pietimiä yhdistettäessä.
Aikoinaan punainen hame oli lähinnä kesäkäytössä, mutta kansallispuvun molempia hameita voi käyttää haluamallaan tavalla.

Esiliinat

Kesäesiliina on valkeata pellavapalttinaa. Poikki esiliinan on punaisella, valkealla ja sinisellä langalla reikäommeltuja ja kirjottuja raitoja sekä leveitä, valkeita nyytinkipitsejä, joihin on nyplätty punaisia tai sinisiä kuviolankoja. Helmassa on kaksinkertainen hapsutus. Esiliina sidotaan vyötäisille nauhakujaan pujotetulla pitkällä ja tupsupäisellä palmikoidulla nyörillä.
Talviesiliinan kangas on puolivillaista ripsiä, joka on poikkiraitaista ja punavoittoista. Esiliinan helmaosa on leveä, monesta osasta koottu: ylinnä on kullanvärinen brokadinauha, sitten punainen verka, tiiviisti villalangalla kirjottu kaitale, kapea sinivalkea nauha, brokadinauha, jonka alle on kiinnitetty tilkuista tehty hapsutus, joka peittää osittain punaisesta villalangasta tehdyt hapsut. Helmaosa on reunustettu kangaskaitaleella, johon on upotettu koristeeksi tilkkuja. Vyötäisillä on nauhakuja ja nauhana tilkkutupsupäinen kapea pirtanauha.

Kostuli

Alkuaan kesävaatteena käytetty kostuli puetaan rekkopaidan päälle. Sen kangas on tiivistä puolipellavaista toimikasta. Kostuli on hihallinen, puolipitkä, kiiloin levitetty ja nauhaparilla suljettu. Hihat ovat rannekkeettomat. Pääntien kaitale ja etureunat nauhoihin saakka ovat upeasti kirjotut. Pääntien suora kauluskaitale on virvittäin ja ketjupistoin kirjottaessa muotoiltu kaarevaksi. Etureunan kirjonta muodostaa tiiviin pinnan, jonka kuviot on ommeltu eri väreillä ja tekniikoilla. Pistot ovat erittäin pieniä ja tiheitä. Lanka on villaa. Hallitseva väri on punakulta, jonka lisäksi on käytetty tummaa sinistä, keltaista ja kellanruskeaa. Kostuli on edestä avonainen niin, että paidan rekko ja kirjottu kauluskaitale jäävät näkyviin.

Viitta

Talvinen, rekkopaidan päälle puettava päällysvaate on paksusta valkeasta sarasta valmistettu viitta. Se on hihallinen, vuoriton ja puolipitkä. Kiinnittimenä on nappi ja lankalenkki. Viitta jättää paidan rekon näkyviin. Punainen verka on vuoritettuna pääntien kaitaleena ja sellaisenaan rohkamon tereenä. Rohkamot ovat säämiskää ja ne koristavat viitan kiilojen kärkeä. Niissä on verkatere ja villalangalla ommeltua kirjontaa. Myös hihojen suissa on säämiskäkaitale ja villalankakirjontaa.

Päähineet

Tytön päähine kivennapalaisittain on sykerön ympäri sidottu säppäli. Se on punainen, vuoritettu verkakaitale, johon on ompelemalla kiinnitetty tinanastoja ja hakaset. Kansallispukuinen voi käyttää hiuslisäkettä sykerönä.
Vaimon päähine oli huntu. Myös kansallispukuinen aikuinen nainen käyttää huntua. Se on tässä puvussa pienhuntu, joka on muotoiltu pellavapalttinasta huntupuun päällä. Tärkki auttaa muodossa pysymistä. Tämä huntu on nyrkin kokoinen, kurinalaisesti laskostettu. Se puetaan sykerön peitoksi tai päälaelle sykerön puuttuessa.

Nästyyki

tehdään koreuden tähden. Se on pellavapalttinainen liina, joka on koristeltu ompelukirjonnalla ja kangastilkuilla molemmista päistään. Nästyykiä kannetaan käsivarrella tai esiliinan nauhaan ripustettuna. Siihen voi kietoa arvoesineen kuten virsikirjan.

Sukat

Näin vanhakantaisen puvun kanssa käytetään valkeiden vaihtoehtona tummia, sileäneuleisia sukkia: punaisia, vihreitä, sinisiä tai mustia.

Jalkineet

Mustat avokkaat tai nauhakengät.

Lähteet

Suomen kansallispukuneuvoston tutkimusarkisto.