Alastaron naisen kansallispuku
Valmistumisvuosi 1986
Asiantuntijat Kansallispukuraati
kansallispukukonsultti Ritva Somerma
Alastaron kansallispuku pohjautuu Turun maakuntamuseon ja Suomen kansallismuseon kokoelmissa oleviin kansanpukujen osiin ja 1800-luvun alun alastarolaisiin perukirjatietoihin. Pukuhankkeen rahoitti Alastaron kunta ja toteutti Alastaron kansallispukutoimikunta Ensa Uotilan johdolla.
PUVUN OSAT
PAITA
Pitkä paita on pellavapalttinaa tai puolipellavaa. Se on tyypillinen länsisuomalainen naisen kansanomainen juhlapaita laajoine nelikulmaisine päänteineen ja yksinkertaisine hapsureunaisine pystykauluksineen. Kauluksessa on hapsujen lisäksi polveileva hammasrivireikäommel. Paidan olkalappuja koristavat hammasrivireikäompeleet, joissa pylväät on sidottu yhteen keskeltä satakuntalaiseen tapaan. Rannekkeet ovat kapeat ja nirkkoreunaiset, tikkipistoilla ja polveilevalla reikäompeleella koristellut. Pääntien väljyys on koottu vetopoimutettuihin ryhmiin.
HAME
Hamekangas on punapohjaista kapearaitaista parkkumia satakuntalaiseen tapaan. Sen päävärit ovat punainen ja vihreä. Hameeseen on käytetty kolmisen metriä parkkumia, joka on laskostettu vyötärön mitan mukaan. Laskostuksessa takana on vastalaskos, edessä lautalaskos, jonka leveys on 25 cm. Laskosväli on 3 cm. Laskokset syvenevät kohti keskitakaviivaa. Laskostus on vapaamuotoinen eikä noudata kankaan raidoitusta. Se on takapainotteinen eli laskosvarat syvenevät kohti keskiselkää. Vyötärökaitale on hamekankainen, mutta sen voi tehdä myös muista kankaista.
LIIVI
on lyhyt. Se on tehty samasta kankaasta kuin hame. Liivin takaosassa ovat pienet, pyöreämuotoiset läppäkörtit. Kansanomaiseen tapaan etukappaleet yltävät selkäpuolelle ja selkäkappaleet kapenevat alaspäin. Liivi on vartalonmukainen. Etu- ja selkäkappaleiden raidat muodostavat kansanomaiseen tapaan raitoina selkeän V-kuvion. Liivin kokoa ja muotoa säädellään nappien avulla. Keskitakasaumassa raitojen täsmällinen yhdistäminen on tärkeämpi kuin keskietu raitajärjestyksen kannalta.
Etuosan napituksella ja nappien siirtämisillä on haetaan vartalon mukaista liivin pukemista, joka on jokaisella liivin käyttäjällä yksilöllinen.
ESILIINA
Esiliinakangas on mustaa kuviollista silkkiä tai punaisella pystyraidoitettua tiivistä valkopohjaista pellava- tai puolipellavapalttinaa perukirjojen mukaan. Mallipuvussa punaraitaista esiliinaa ei ole, ei myöskään valmistajalla, vaikka se kuuluu puvun kokonaissuunnitelmaan.
KORU
on ketjuista ja laatoista tehty, kaiverruksin koristettu hopeinen kaulakoriste. Se sidotaan paljaan kaulan ympärille ja kiinnitetään niskasta nauhalla.
PÄÄHINE
on pieni- ja korkeakupuinen tykkimyssy, jonka muoto on juuri tälle Satakunnan alueelle tyypillinen. Myssy on päällystetty punaisella silkillä ja reunustettu sinisellä nauhalla. Myssyn alle puetaan nyplätty tai harsokankaasta valmistettu tykkipitsi. Harsokankainen on puvun kokonaissuunnitelmassa, mutta sitä ei ole toteutettu.
HUIVI
Puku voidaan asustaa mustalla tai muunvärisellä silkkihuivilla.
SUKAT
ovat valkoiset, sileäneuleiset, villaa tai puuvillaa.
JALKINEET
ovat pintanahkaiset mustat avokkaat tai nauhakengät.
LÄHTEET:
Suomen kansallispukuneuvoston tutkimusarkisto